Aki Näykki, YAMK VALM17, Haaga-Helia AMK, Vierumäki
”Suomesta ei enää tule loistavia maalivahteja.” ”Maalivahtitehtaan liukuhihna on jumissa.” Näitä kommentteja voi lukea jääkiekkomedioista nykyisin harva se päivä. Onko meidän ”hihna jumissa”? Eikö Suomesta enää tule maalivahteja? Mitä on tapahtunut? Tällä kaudella suomalaisia maalivahteja on NHL-joukkueensa ykkösmaalivahteina kolme, kun vain muutama vuosi sitten heitä oli vähintäänkin tuplasti. Väitteellä on siis perää, mutta ei ehkä ihan niin dramaattisesti, jos tarkastellaan asiaa hieman laajemmin. Toki meidän pitää valmennus- ja seuratoiminnassa kyetä vastaamaan paremmin tämän päivän jääkiekon vaatimuksiin sekä löytää uusia keinoja kiivetä takaisin kansainvälisen kilpailun kärkeen. Hyvä mittari tähän on Suomesta NHL:n päässeiden maalivahtien määrä.
2000-luvun alussa suomalaiset maalivahdit alkoivat toden teolla vyöryä Pohjois-Amerikkaan vakiinnuttaen paikkaansa NHL-joukkueissa. Jos puhutaan tästä vaiheesta ensimmäisenä aaltona. Tähän aaltoon kuuluivat mm. Miikka Kiprusoff, Pasi Nurminen, Pekka Rinne ja Tuukka Rask. Ensimmäisen aallon maalivahtien NHL-ura alkoi vuosien 1999-2007 aikana, eli kahdeksan vuoden haarukalla. Nämä maalivahdit ovat syntyneet vuosien 1973-1987 välillä, eli 14 vuoden haitarilla. Ensimmäistä aallosta kaksitoista maalivahtia on pelannut vähintään 100 ottelua NHL:ssä. Tämän jälkeen vuosina 1989-1995 syntyneistä maalivahdeista kolme on kyennyt vakiinnuttamaan paikkansa omassa NHL-joukkueessa. Heistä Antti Raanta on joukkueensa ykkösmaalivahti. Juuse Saros ja Joonas Korpisalo puolestaan ovat vielä seuroissaan liigan parhaimpiin kuuluvien maalivahtien taustalla. Molemmat kuitenkin selkeästi tekemässä nousua vastuullisempiin rooleihin. Lisäksi AHL:ssa paikkaansa ylhäällä kyttää neljä maalivahtia.
Fakta siis on, että tilanne ei ole niin hyvä kuin se oli muutama vuosi sitten. Pieni notkahdus maalivahtirintamalla tuli Tuukka Raskin ja Antti Raannan jälkeen. 90-luvun alkupuolella syntyneistä maalivahdeista kukaan ei ole kyennyt vakiinnuttamaan paikkaansa, ainakaan vielä. Fakta on myös se, että ensimmäisen aallon maalivahdeista ainoastaan Kari Lehtonen ja Tuukka Rask onnistuivat ottamaan ison roolin NHL:ssa alle 25-vuotiaana. Fakta on, että tämän porukan maalivahtien syntymävuosijakauma on laaja ja moni heistä nousi NHL-maalivahdiksi vasta kokeneempana, kuten Fredrik Norrena sekä Niklas Bäckström. Suurin osa heistä on myös torjunut ykkösmaalivahtina Euroopassa ennen lähtöään. Ehkä vielä on turhan aikaista sanoa, etteikö 90-luvun alussa syntyneistä maalivahdeista tulisi NHL-maalivahteja.
En usko, että olemme lamassa. Meiltä on noussut huippulahjakkaita maalivahteja Pohjois-Amerikkaan. Jossain muussa joukkueessa pelatessaan Korpisalo (-94) ja Saros (-95) pelaisivat paljon enemmän. Tällä kaudella Liigassa nuorten maalivahtien esiinmarssi on tähän mennessä ollut merkille pantavaa. Kaapo Kähkönen (synt. -96) ja Veini Vehviläinen (-97) ovat tilastokärkiä Liigassa ja heidän pelimääränsä on todella kovia. Kähkönen on aloittanut jokaisen Lukon tämän kauden ottelun. Vehviläisen voittoprosentti ja päästettyjen maalien keskiarvo alkukaudella ovat kunnioitusta herättäviä lukemia ja omaa luokkaansa Liigassa. Emil Larmi (-96) alkoi jo viime kaudella koputella A-maajoukkueen portteja. Eikä sovi unohtaa Christian Heljangon vakuuttavaa liigauran alkua. Viime vuosinakin U20 ja U18 arvoturnauksissa suomalaisia maalivahteja on palkittu turnausten jälkeen All Star- ja paras maalivahti valinnoilla. Ukko-Pekka Luukkonen varattiin NHL:n viime kesänä toisella kierroksella, mikä on maalivahdille erittäin korkea varaus. Lisäksi nuorisomaajoukkue ikäluokista on tulossa lahjakkaita maalivahteja. Vuonna 1998 syntyneiden ikäluokasta ketään ei ole vielä varattu, mutta tästä ikäluokasta on nousemassa muutamia ”late bloomereita”.
Mutta, miksi sitten tilanne on kuitenkin hieman ”heikompi” kuin muutama vuosi sitten? Ensimmäisen aallon maalivahdit kuuluvat siihen onnelliseen porukkaan, joilla on ollut maalivahtivalmennusta lapsesta saakka. Hyvällä suomalaisella maalivahtivalmennuksella nämä poikkeuslahjakkuudet ovat saaneet hioa itsestään maailman huippuja. Tuohon aikaan muualla Euroopassa maalivahteja ei vielä juurikaan valmennettu. Tai jos valmennettiin, niin Suomessa oltiin edelläkävijöitä sisällöllisesti. Nyt tilanne on toinen. Muuallakin maalivahteja valmennetaan laadukkaasti lapsesta asti. Kisa on siis kiristynyt ja on myös fysiikan laki, että mm. Venäjän suurista massoista väkisinkin nousee talentteja. Tämän taakse me emme toki saa mennä! Ehkä täällä hieman nukuttiin ruususen unta ja uskottiin, että suomalaisessa äidin maidossa on ”maalivahti geeni”. Ehkä se suurin ruususen uni on nukuttu resurssi puolella. Resurssilla tarkoitan tässä jääresurssia ja harjoitusmäärää C-A -junioreiden kohdalla. Erityisesti maalivahtivalmentajan ja maalivahdin yhteinen aika, se aika jolloin he saavat rauhassa jäällä tehdä perusteita ja hinkata yksityiskohtia perusteellisesti on hyvin vähäinen. Esimerkkinä Venäjällä akatemioissa jäätä on tarjolla pitkin päivää, valmentaja ja maalivahti voivat mennä jäälle kahdestaan ja maalivahti saa toistoja ja toistoja. Myös Pohjois-Amerikassa tilanne on sama. Meillä valmentaja tekee työnsä joukkueharjoituksissa tai aamulla akatemiaharjoituksissa, jossa hän saa 15-30 minuuttia omaa aikaa maalivahdin kanssa pari kertaa viikossa. Toki joukkueharjoitus kehittää ja akatemiaharjoitusten maalintekoharjoitteet kehittää. Mutta se spesifi aika oman valmentajan kanssa olisi todella arvokasta, jotta esimerkiksi liikkumisesta saadaan hiottua vahvaa ja jämäkkää. On selvä, että tässä annetaan tasoitusta. Ehkä se ruususen uni on myös nukuttu maalivahtivalmennuksen arvostuksessa. Seuroissa on todettu ”ettei me muut tuosta maalivahtihommasta mitään tiedetä” ja valmentajat ovat jääneet helposti oman onnensa nojaan sekä paitsioon mm. koulutukseen pääsemisessä. Jos seura menettää jäävuoroja, niin hyvin usein ensimmäisenä se otetaan pois seuran maalivahtijäästä.
Valmennuksellisesti jäimme ehkä hieman polkemaan vanhaan, kun peli kehittyi. Emme uusiutuneet ja menneet kehityksen edellä kuten aiemmin. Suomalaisessa maalivahtivalmennuksessa on vahvat perinteet ja niistä meidän täytyy pitää kiinni. Pitää mukana ne klassiset vahvuudet kuten aktiiviset kädet ja hyvä kiekkokontrolli sekä monipuolisuus. Mutta meidän täytyy uskaltaa kehittyä, nähdä minne peli on menossa ja mitä se vaatii maalivahdilta, kuinka paljon pelissä pitää pelata todennäköisyyksiä vastaan ja kyetä ajattelemaan pelin jatkumoa. Tätä lisäämme valmentajakoulutukseen parhaillaan. Havaintomotoriikan kautta torjuntataitojen oppiminen tulee olemaan varmasti myös iso asia valmentajakoulutuksessa tulevaisuudessa. Ja edelleen meidän pitää vaatia maalivahdeiltamme enemmän urheilullisuutta.
Viime aikoina useat seurat ovat onneksi kyenneet luomaan juniorimaalivahtivalmentajille päätoimisia valmennussuhteita, mikä on auttanut seuraa kehittämään toimintaansa maalivahtien osalta. Kahdessa vuodessa päätoimisten maalivahtivalmentajien määrä junioreissa on triplaantunut. Päätoiminen henkilö vastaa koko seuran valmennuksen linjauksesta, toimii valmentajana akatemiassa sekä joko A- tai B-junioreissa. Tästä hyvä esimerkki lienee JYP, perusteluksi riittää kun laskee seurasta tulleet liigamaalivahdit viimeisen viiden vuoden ajalta. Kierrän työkseni ympäri Suomea seuroissa ja saan aika hyvää kokonaiskuvaa missä mennään. Tällä hetkellä meillä on paljon energisiä ja innovatiivisia valmentajia seuroissa, jotka haluavat kehittää toimintaa ja auttaa maalivahteja. Heidän tahtotilansa ja halunsa oppia uutta auttaakseen maalivahteja on valtava ja he uskaltavat ajatella modernin maalivahtipelin näkökulmasta. Myös Mestiksen merkitys maalivahdeillemme on mainittava. Toiseksi korkein sarjatasomme on tällä hetkellä äärimmäisen tärkeä maalivahtien kasvattaja, käytännössä jokainen maalivahti menee Mestiksen kautta Liigaan ja valmentajat Mestiksessä uskaltavat antaa nuorille maalivahdeille vastuuta mikä on erinomaisen hienoa!
Tilanne kentällä näyttää hyvälle. Vielä kun saadaan resurssit palvelemaan paremmin maalivahteja ja heidän tärkeitä tukihenkilöitään, niin meiltä varmasti tulee jatkossakin kansainvälisen tason maalivahteja sekä NHL-varauksia. Erinomaisuutta meidän pitää vaatia itseltämme ja toiminnaltamme!
Towards Enjoyment in Sports 